Pálinkás jó reggelt!

Seuraa varoitus. Luvassa jälleen ylipitkä blogipäivitys. Muistakaa, kaikkea ei tarvitse lukea kerralla. Ei makeaa mahan täydeltä. Ei tippa tapa.

i

Nyt ymmärrän minkä takia ihmiset eivät yleensä jaksa päivittää blogejaan. Se on piru vie työtä, eikä siitä makseta palkkaa, paitsi joillekin naurettaville aivopestyille teini-ikäisen aivot omaaville "muotiblogien" kirjoittajille a.k.a. pissiksille, joiden koko elämä pyörii oman itsensä ympärillä ja muodin, joka vasta naurettavaa onkin ja kuitenkin pukeudun itsekin vaatteisiin, jotka ovat tällä hetkellä muodissa, mutta onko minulla oikeasti vaihtoehtoa, kun kaikki vaatteet kaupoissa ovat osa tätä samaa rahataloutta ja muoti onkin oikeastaan vain yksi välttämätön seuraus tästä kulutuksen itsetarkoituksellisuudesta ja onaniasta, enkä minä sitä paitsi halua mihinkään rumiin hippihamppuihin pukeutua!

Katsoin tässä vähän aikaa sitten Zeitgeist videon, joten näen joka puolella vain pankkeja ja kapitalismia. Mutta älkää silti luulko, että tämä kaikki olisi vain tylsämielistä ironiaa. Kyllä minä ihan aikuisten oikeasti olen sitä mieltä, että meillä voisi olla aivan helvetin paljon parempi talousjärjestelmä käytössä. Ai mikäkö? En kerro. Ota itse selvää asioista. Ai miten niin en tiedä, vittu tiedänpäs. Homo.

Se minun täytyy vielä tähän alkuun sanoa, että jostain helvetin huonosta syystä kommentointi ei toimi minun koneellani/selaimessani ja kyllä olen yrittänyt päivittää kaikki jutut. Joten haluaisin käyttää tämän tilaisuuden kiittääkseni kaikkia teitä hanimussukkaisia, jotka olette vaivautuneet kommentoimaan. Kommentteja on oikeasti tosi kiva lukea, joten kiitos kova ja älkää peljätkö, että kommenttinne olisivat tyhmiä tai mitään muuta vastaavaa, vaikka ekassa merkinnässäni sanoinkin, että älkää kommentoiko tyhmiä juttuja. Olin silloin nuori ja tyhmä enkä tiennyt mitä kirjoitin, herra armahda!

i

Paljon on vettä virrannut Gangesissa sitten viime päivityksen. Dunassa myös, vaikka vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että se voisi melkein jäätyä. Nyttemmin sää on hieman lauhtunut. Luntakaan ei ole enää niin paljon, että kengät kastuisivat. Kengät eivät kastu senkään takia, että ne ovat uudet. Vanhat kastuivat niin monesti, että ne alkoivat muistuttaa enemmän omavaraista ekologista ympäristöä kuin jalkinetta. Sain myös kuulla Entry Campilla, josta lisää alempana, että kenkäni "Fankadelicit" on nimetty unkarilaisen räppärin "Fankadelicin" mukaan. En tiedä kuka tämä tyyppi on, mutta mentorien virallinen bilettäjätyyppi, joka ei erityisemmin pidä räpistä sanoi, että "He's one of the good guys". Joten uskon häntä.

i

Opiskelu

Kurssivalinnassa käytin kriteerejä, joita jokainen kunnianhimoinen ja itseään arvostava opiskelija käyttäisi. Kellonaikaa (ei aamutunteja, ei pysty), paikkaa (noin kaukana!? Come on!) ja opintopistemääriä. Hyvä on, viimeistä minun ei tarvinnut käyttää, koska vaihtarit saavat kaikista kursseista joka tapauksessa 5 pistettä. Kurssin nimellä oli toki myös jonkin verran vaikutusta – samoin opettajan. No ei, mutta vakavasti puhuen opiskelu täällä on ollut erittäin hauskaa sen melkein kaksi viikkoa, mitä olen tähän mennessä opiskellut. Proffat ovat erittäin keskustelevia, kaikki paitsi yksi, joka lähinnä puhuu itsekseen, useimmat asiat vieläpä kahteen kertaan. En ole varma ovatko kurssit seminaareja, sillä Unkarissa seminaareja ja massaluentoja ei erotella toisistaan kurssin nimessä, mutta sanoisin, että ne ovat lähempänä seminaareja, kuin niitä luentosarjoja, joihin olen tottunut Suomessa. Tiedättehän, professori puhuu luokan edessä itsekseen ja kysyy noin kerran luentosarjassa, mitä mieltä opiskelijat ovat jostain asiasta vain saadakseen vastaansa äärimmäisen hiljaisuuden ja oppilaiden - anteeksi opiskelijoiden, mehän olemme yliopistossa, mukamas, hahahahaa - poispäin kääntyneet katseet. Suomessa ei vastata. Se ei vain kuulu asiaan.

Olenkin ollut jopa hieman yllättynyt kun eivät opiskelijat täälläkään ole ensimmäisenä toitottamassa mielipiteitään. Olen melko varma, että se johtuu siitä, ettei kursseilla ole yhtään amerikkalaista tai brittiä. Kohteliaasti sanoen itsensä ilmaisemisen kulttuuri näissä maissa on hieman erilainen, varsinkin Amerikassa, voi luoja. Opettajan kysyessä jotain ei kuitenkaan koskaan käy niin, että ihmiset alkaisivat katsella poispäin. Tietenkin toiset oppilaat (krhm) ovat enemmän äänessä kuin toiset, mutta sehän on vain luonnollista. Katsokaas kun, joitakin meistä vain on siunattu korkeammalla ymmärryksen tasolla kuin muuta rahvasta, hah.

i

Entry Camp

Mistä aloittaisin? Vaikkapa alusta. Viime viikonloppuna järjestettiin uusille vaihtareille "Entry Camp" niminen tapahtuma, jonka tarkoituksena oli ilmeisesti tutustuttaa uudet opiskelijat unkarilaiseen juomiskulttuuriin. Päivällä oli tutustumisleikkejä, jotka totta puhuen vaikuttivat enemmän tekosyyltä tarjoilla Pálinkaa. Päivällä oli myös lounas, joka oli tunnin myöhässä, kuten kaikki muukin ohjelma. Odottelu oli siis myös merkittävä ohjelmanumero viikonlopun aikana. Leirillä oli mentorit mukaan lukien noin pari-kolmekymmentä ihmistä.

Illalla olikin sitten kunnon kemut. Tunnelma oli välitön, humala väistämätön, vain muutama ihminen päihtymätön poislukien minut totta kajstenvall. Pääasiassa viinan ja kofeiniin vaikutuksella tanssin koko yön kuin pieni eläin. Tanssiminen ei ole ollut yhtä hauskaa piiitkään aikaan! Olin käytännössä transsissa! Kyllä se kuulkaa niin vaan on, että tanssiminen selvinpäin ei vain ole yhtä kivaa kuin vaikutuksen alaisena, ei todellakaan! Selvänä on vaikea päästä samanlaiseen tilaan, jossa samaan aikaan tanssii vain itselleen hyvin tietoisena kehostaan, mutta kuitenkin jollain tapaa oman itsensä ulkopuolella. Sitä on hyvin vaikea selitää ihmiselle, joka ei ole sellaista kokenut. No tanssin minä paritanssiakin jossain vaiheessa, mutta siltä kohtaa muistikuvani ovat harmillisen hataria. Olin nimittäin ihan hyvä, sikäli kuin muistan. Jossain vaiheessa minun piti myös levähtää hetkinen sängyn puolella, mutta sehän on ihan ymmärrettävää kun kovasti tanssii, eikö niin? Toinen syy tähän saattoi olla juomapeli nimeltä "Buffalo". Kertoisin teille mielelläni säännöt, mutta sitten teidän täytyisi olla mukana tässä pelissä koko elämänne loppuun asti, ja kuten varmasti ymmärrätte, en voi mitenkään ottaa sellaista kontolleni.

Totta kai juhlissa tuli myös puhutta monen ihmisen kanssa, erittäin kiihkeästikin, kuten humalassa on tapana. En kuitenkaan tarkoita agressiivista. Keskustelin musiikista portugalilaisen jätkän kanssa, joka osasi puhua amerikkalaisella ja brittiläisellä aksentilla, fiksu tyyppi muuten, psykopaateista yhden mentorin kanssa, korruptiosta sen bilettäjätyypin kanssa, taisi olla Victor nimeltään... Mutta eniten puhuin kuitenkin ihan vain silkkaa ja puhdasta paskaa. Sellaista, mitä nyt humalassa tulee puhuttua, kun yrittää tutustua ihmisiin ja olla hauska koko ajan. Eikä se aina onnistu.

Illan suurin tragedia oli kun tupakat loppuivat. Eikä niitä saanut mistään! Jonkun tyypin piti tulla tuomaan lisää, mutta eipä näkynyt. Nyt kun sitä ajattelee, niin koko tämä tarina "tyypistä, joka tuo mukanaan tupakkaa" oli luultavasti pelkkä myytti, jonka tarkoituksena oli pitää mielemme korkealla, kunnes olemme niin humalassa, ettemme enää välitä. Ja jos todella näin oli, niin suunnitelma onnistui täydellisesti.

Aamu tuli huoneeseemme siivoajan muodossa. Liian lyhyet yöunet ja aamupala tekivät kuitenkin tehtävänsä ja saimme kaikki sielumme ja ruumiimme kutakuinkin samaan astiaan. Aamupalan jälkeen jotkut hullut, itse asiassa suurin osa, halusi lähteä "pienellä kävelylle" luontoon. Siitä vaan, minä äänestän jaloillani, jalat sohvalle ja pian Victor - toinen, jonka mielestä aamureippailu ei kuulu asiaan tällaisena päivänä - toikin eteemme pullon Pálinkaa. En tiedä missä hän oli sitä säilyttänyt, sillä luulimme, että kaikki viina oli loppu. Että Pálinkas jo reggelt vaan sullekin. Victor perusteli aamusnapsia jotenkin maksan ja pernan toiminnalla tai emminämuista, mutta se kuulosti tarpeeksi typerältä syyltä minulle. Junassa juttelin vielä kahden puolalaisen tytön, Katyn ja Magdan kanssa (Magda on yleensä ollut hiljainen tyttö, mutta nyt hänkin oli selvästi hyvällä tuulella ja osallistui keskusteluun) ja Katy, joka harrastaa tanssia, oli sitä mieltä, että olin tanssinut hyvin! Hauskasti, mutta hyvin. En voinut uskoa häntä. Tai siis - tietysti olen itse sitä mieltä joskus tanssiessani että "vittu mä oon hyvä", mutta on aina kiva kuulla jotain sellaista jonkun muun suusta. Kotiin päästyäni en pystynyt enää edes nousemaan tuolilta. Jouduin lähes konttaamaan vessaan. Niinpä käytin ajan hyödykseni ja aloin taas tehdä musiikkia. (Kohta teen uuden artistin myspaceen niin pääsette kaikki maallikot kuuntelemaan, että mitä se mussiikki on. Ja kiitti kovasti Laksa fruitysta! Pienen säätämisen jälkeen se toimii suurimmalta osin. Jotkut pluginit vaan bugaa.)

i

Juokseminen

Olen kaiketi onnekas kun pidän juoksemisesta. En pitkien matkojen, mutta spurteista sitäkin enemmän. Juoksemista on nimittäin tullut harrastettua. On olemassa sellaisia tapoja, jotka kuolevat hitaasti. Yksi sellainen on ylimielinen suhtautumiseni henkilökohtaisen spatiaalisen liikkeeni mahdollisuuteen suhteessa vääjäämättömään temporaalisen liikehdintään. Hih hih. Siis kuinka paljon aikaa tarvitsee ehtiäkseen, sanotaan, yliopistolle. Vastaus: Enemmän, kuin mitä minä siihen varaan. Niinpä ensimmäisen kerran etsiessäni sosiaalitieteiden tiedekuntaa, lähdin tuntia ennen matkaan, ilman että tiesin oikeastaan minne olin menossa. Lopputulos, paljon juoksemista. Juoksin Petöfi sillankin yli vaikka vieressä ajoi ratikka. En oikein tajua miksi. Kai ajatteluani ruokki epäluottamukseni julkisia kulkuneuvoja kohtaan. Ajattelin myös että en voi tietää missä ratikka pysähtyy, joka on totta sinällään, mutta totta on myös se, että niitä pysäkkejä on joka pirun välissä. Sittemmin olen siirtynyt käyttämään myös ratikkaa. Busseihin en vieläkään koske, ellei ole pakko.

i

Muuten elämä täällä kulkee oikein hienosti. Paljon jäi taas sanomatta, mutta on kovin vaikea yrittää mahduttaa kaikkea kokemaansa edes kymmeneen merkintään. Elämä on niin ihmeellistä. Eikun ihan oikeasti. Joka päivä näkee niin paljon, että ei voi muistaa kaikkea edes illalla nukkumaan mennessä. Sen takia olen ottanut tavakseni kirjoittaa kännykkään pieniä muistutuksia joistakin ajatuksista... Suurimmaksi osaksi kuitenkin ne ovat silkkaa sontaa. Esimerkki: "Taskut, mikä hieno keksintö! Mihin ihmiset ennen laittoivatkaan kätensä, kun eivät tienneet mitä niillä tehdä." Mitä tuollaisella nyt tekee!? Toinen on vähän parempi: "Näin ratikassa miehen, joka näytti aivan siltä tyypiltä pilailulaseista. Siis ne sellaiset pilailulasit, joissa on kiinni muovinen punertava nenä ja niiden alla viikset"...

i

Ps. Sain selville, mitä ne "hiiret" olivat. Ne tai siis se oli ääni, joka johtui siitä, että tapetin liimaus meinaa pettää nurkasta ja ääni kun tapetti pikkuhiljaa irtoaa seinästä kuulostaa todellakin aivan hiirien rapistelulta. So I'm not a crazy person after all!