Pahuksen hiiret!

Nukuinpas muuten aivan helvetin huonosti viime yönä. Onkohan tosin soveliasta kiroilla täällä, kun yliopistolla on linkki tähän blogiin ja kaikkee? Siitä vaan, maitopoika! Eihän tätä kukaan lue. Nimeä yks ihminen, joka on joskus lukenut jotain mitä yliopiston sivuilla lukee! Niinpä, et pysty! Sitä paitsi Suomi on vapaa maa! Vapaa maa! Kumma kyllä tuota fraasia kuulee vieläkin joidenkin suusta. Miten niin vapaa maa? Mitä helvettiä se edes tarkoittaa!? Oi, anteeksi kieleni.

Kuvittelin yöllä että talossa on hiiriä. Ei tämä mikään uusi talo ole, mutta ei täällä todellakaan mitään hiiriä ole! En tajua mistä sain senkin päähäni. Kuulin kyllä jotain ääntä, mutta luultavasti se oli lämmitin. Tietenkin rupesin yöllä miettimään miten saisin ne tapettua, hiiret. Pitäisikö minun soittaa johonkin tuholaispalveluun? Entä vuokraemäntä, tietääkö hän edes sanaa hiiri englanniksi? Ei varmaan, pitäisiköhän minun matkia hiiren ääntä puhelimessa? Typerää. Tällasin aatoksin valvoin pari tuntia ja juuri kun olin nukahtamassa uudestaan minulle tuli joku halvatun unihalvaus ja luulin, että sydämeni pysähtyy. Noin on käynyt niin monesti, että tiedän, ettei se oikeasti pysähdy. Mutta kyllä se jotenkin ikävältä tuntuu.

Kämpästähän voisin puhua muutenkin nyt samalla. Tämä on tosiaan ihan kiva 40 neliön kämppä, eli tuplasti isompi kuin vanha ylioppilaskylän luukkuni. Hyvä puoli siinä, että vuokrasin talon matkatoimistolta on, että asunto on valmiiksi kalustettu. Ei tarvitse metsästää kattiloita tai patjaa jostain Plaza Arenalta. Siinä vasta muuten paikka, voi jumalauta! Oikea helvetti, ja tällä kertaa kristillisessä mielessä. Aivan törkeän kokoinen laatikko tyhjällä tontilla, hieman syrjässä, aivan täynnä kauppoja. Oikein amerikkalaistyylinen ostosparatiisi (ilman kristillisiä viittauksia tällä kertaa). Julkisivu on valaistu törkein vaihtuvin värein, ja törkeä on muutenkin hyvä sana kuvaamaan koko hökötystä. Menin sinne kerran, läpi helvetin porttien, tehtävänäni löytää “mokkula”-tyyppinen nettiliittymä. Puoli tuntia sai sitäkin vodafonen liikettä etsiä. Mietin tuohon porttolaan, tuohon huorataloon, jossa myytävänä on muutakin kuin naisen ruumis, koko ihmiskunnan arvokkuus ja kaikki hyvä, niin tuota sinne mennessäni että: Tällaisestako me haluamme, että meidän aikamme ihmiset muistetaan? Vaikka tuskinpa sellaisia on mietitty rotiskoa rakentaessa. Kuhan vähän fyrkkaa sais, työmiehet ovat ajatelleet - ja pillua.

i

…Niin siitä kämpästä vielä. Että kiva on. Vähän tulee neuvostoajat sisätiloista mieleen, mutta minusta se on ihan kodikasta. Lämmittimiä on vain yksi, mutta sentään se on tehokas, riittää koko kämpään. Mitä nyt vessa on vähän viileä. Kuuma vesi on sitä lämmittimen läpi mentyään, joka sekin toimii mainiosti ja kaasulla. Minulla on myös kylpyamme. Mahdun sinne joko istumaan, niin että rintakehä ja siitä ylöspäin jää paljaaksi, tai sitten veden alle niin, että jalat ovat ilmassa. Näitä kahta asentoa kun vuorottelee niin saa mukavan kylpykokemuksen. Vedenkeitin ansaitsee myös maininnan, sillä se on epäilemättä tehokkain vedenkeitin, minkä ihmiskunta on kuunaan nähnyt. Keittää puoli litraa noin puolessa minuutissa! Jos vain CIA saisi sen käsiinsä... Telkkari löytyy myös, mutta kuva on huono, johtuu kuulemma antennista. Unkariksi dubatut amerikkalaiset sarjat eivät myöskään ole minun teemukini. Minun on se valkoinen, pieni. Ei kovin hyvä teemukiksi, mutta muitakaan ei ollut. Muistin onneksi ostaa hunajaa! Sitä myytiin joko kilon tai puolen kilon lasipurkissa. Molemmat olivat liian isoja, mutta pakko oli jotain saada. Voisinkin tästä mennä laittamaan vähän aamiaista, kun ajatukset riistäytyvät näemmä lopullisesti hallinnasta.