Menolippu Mombasaan vai valtatie helvettiin?

Tärve! Tarkoitukseni oli alun alkujaan päivittää joka toinen viikko tai näin tuumailin päässäni yksin, mutta eihän sellainen tahti ihmiselle sovi. Eikä tätä kukaan nyt niin innoissaan odota. Ehkä saisin lisää lukijoita jos muuttaisin tyylini enemmän muotiblogin suuntaan... Tosin en oo ostanu kun yhet kengät täällä eikä ne oo lainkaan muodikkaat. En taida jaksaa kirjoittaa yhtenäistä juttua nyt, joten kirjotan kännykkään tallennettujen otsikkojen alle mitä mieleen lurpahtaa. Ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen: Suomessa käytetään aivan liikaa pilkkuja. Jumalauta että on ärsyttävää yrittää kirjottaa yhtään mitään! Ei ihme että isänmaassamme on niin paljon pilkunnussijoita, kun on niitä pilkkujakin ja seksuaalisesti turhautuneita ihmisiä.

i

Biletys

Musta tuntuu, etten oo ees bilettäny täällä hirveesti, mutta kuitenkaan en ehdi nukkumaan missään välissä. Joko pitää valvoa viiteen tehden läksyjä, jotka olisi voinut tehdä esimerkiksi kaksitoista tuntia aiemmin, kun kuitenkin vain istui koneella koko päivän. Tai sitten pitää mennä kaljalle! Tai sitten pitää istua koneella muuten vaan kolmeen. Tai mennä näkemään kavereita (kaljalle).

Täällä on monta baaria. Monessa niistä on pöytiä, seinät, katto, kaljaa ja joissakin tämän lisäksi tanssilattia, dj, vilkkuvia laservaloja, köynnöksiä ja csócsó, joka on ilman muuta paras asia koko maassa! En tiedä onko sillä suomalaista nimeä, mutta tarkoitan sitä pöytäfutispeliä, joka on hauska, vaikea ja tässä maassa myös halpa kuin mikä. Niin halpa, että sen pelaaminen voi tulla kalliiksi.

Toissapäivänä menimme paikkaan nimeltä "Moulin Rouge". Olette varmaan kuulleet nimen joskus. Se oli kammottava virhe! Olisihan sen voinut ehkä arvata, mutta kello oli neljä, olimme kovasti kännissä ja halusimme päästä epätoivoisesti tanssimaan, minä Christophe ja Kristiana. Paikka oli täynnä vanhuksia! Niitä pahimpia, ällöjä nelikymppisiä, jotka epätoivoisesti haikailevat nuoruutensa perään. Ja muiden ikinuorten. Musiikki taisi olla kuitenkin jonkun muun nuoruudesta. X-Perienceä, Captain Jackia ja muuta germaanista alkuperää olevaa shontaa. Ei, se ei ole "hauska" "läppä" - ei ainakaan yhdistettynä autenttisiin baarieläkeläisiin, jotka olivat kaiken lisäksi rumia, perskännisiä ja muuten vain liian vanhoja. Hävetkää! Hyi hele!

i

Keskustelu unkarilaisen kanssa

Englanti taitaa todellakin olla melko haastavaa paikallisille. Suurin osa ihmisistä osaa englantia korkeintaan sen verran, että osaavat tulla pummimaan röökiä vähän väliä, perhana. Ja tietenkin, kun tällainen laupias sielu olen, annan niille ansionsa mukaan. Kahta röökiä en kuitenkaan enää tarjoa. Se on liian ylenpalttista. Mutku se menee mun kaverille. Ihanko varmasti menee? No hyvä on. Viimeks kun annoin jollekin pummille kaks se ei ees kiittäny! Mitä porukkaa. Pummit.

Minulla oli hieno keskustelu paikallisen vahvasti humaloidun miehen kanssa yöbussi 956:sta odotellessa. Käytin kaikkia kieliä mitä osasin. Ikävä kyllä osaan vain englantia, ruotsia ja latinaa, joista yksikään ei tuottanut ymmärrystä kumppanissani. Saksaa osaan noin viisi erilaista sanaa ja niitä yhdistellen eri järjestyksessä, välillä turvautuen englantiin sain muun muassa selville seuraavaa: i) Mies odotti eri bussia kuin minä. ii) Hän halusi yhden tupakoistani ('mutta siitähän nyt on jo aikaa'). iii) Hän oli ollut baarissa, en tajunnut missä. Kun olimme pääsemässä siihen mistä olen kotoisin, minun bussini tuli ja hyvin alkanut pikku rupattelutuokiomme päättyi. En usko että kumpikaan oli kovin pahoillaan.

i

Porukka

Meillä on täällä porukka. Mä olen siinä kans. Se on ihan kivaa kun ei tartte olla yksin. Ja sit on kavereita. Mut jos haluu tehä jotai muuta niin se on ok, ku voi tottakai tehä ja sit tulla takas bäkkii jos on tylsää. Porukkaan kuuluu minä, Christophe (fra), Kristina (bul), Kristiana (bul), Francesca (ita), Katherina (gre), Giota (gre), joskus Athina (gre) joskus Olga (pol), joskus Katy (pol), mutta harvemmin ikävä kyllä. Totta kai näen myös muita ihmisiä, varsinkin yliopistolla, kun opiskelen eri paikassa kuin muut. Mutta on myös oikeasti ihan kivaa, että on olemassa porukka johon voi mennä eikä tarvitse kaveerata koko ajan kaikkien kanssa. Vaikka kyllähän smool tolkki meikäsmannelta kepleästi käy. Hutjakasti. Ja sitten on sekin juttu, että monilla ihmisillä alkaa olla jo jonkin sortin kaveripiirit, kun harva ihan yksin viihtyy, ja porukoihin on aina vaikea päästä mukaan. Tämän voimme oppia esimerkiksi Big Brotherista. BB 24h vain 666 € / elinikä, kiirastuli ja ikuinen kadotus.

i

Kämppä

Kämppäni ei ole hieno, mutta se on ihan kiva. Kotoisa sellaisella Itä-Saksan Nukkumatti animaatio -tavalla. 100 kuutiometriä tilava, heh heh, neuvostoaikaisesti sisutettu, laitakaupungilla, mutta ei ihan periferiassa. Minun oli tarkoitus muuttaa täältä pois niin pian kuin mahdollista, mutta vuokraemäntäni laski hintaa 130 eurolla, niin että maksan nyt inhimillistä vuokraa, joten lupasin jäädä tähän vielä kuukaudeksi. Minua kadutti kovasti, että menin lupaamaan jotain niin typerää ja yritin keksiä mitä tahansa soveliasta syytä, millä livahtaa lupauksesta, mutta nyt kun olen asiaa miettinyt, niin ehkä tarjous ei olekaan niin huono... Tietenkin kaikkien muiden kämpät, paitsi niiden jotka asuvat asuntoloissa häh häh, ovat hiton paljon hienompia, korkeakattoisempia, jacuzziomaavampia, keskustaläheisempiä ja muita huonoja 'vittuillakseni keksin' adjektiiveja sisältävämpiä. Mutta mitä sitten. Pääasia on, että kaikki täällä toimii ja että hinta ei ole liian kallis. Kaikki muu on turhamaisuutta. Eikä vuokraemäntäni kovin ilkeältä, ahneelta riistäjältä vaikuta, joten ihan kivahan se on käyttäytyä itsekin mukavasti. Sitä paitsi se leipoi mulle mini-muffinsseja ja juustoleipäpalleroita. Alkeellisia, mutta hyvin hyvin herttaisia lahjuksia, jotka sitovat minut kiitollisuudenvelkaan ja vastavuoroisuuteen. Ja kun sen kerran tiedän, olisin ikävänpuoleinen henkilö, jos yhtäkkiä peruisinkin lupaukseni. (Houkutus on kyllä suuri, en minä sille mitään voi...)

i

Talo takapihalla, korruptio

Takapihallani on talo, joka näyttää ensisilmäyksellä pommitetulta. Kun tarkemmin katsoo, niin se taitaakin vain olla keskeneräinen. Luultavasti on ollut jo aika pitkään. Mutta ei sitä kukaan ole rakentamassa. Olen miettinyt paljon talon tarinaa ja tullut siihen tulokseen, että luultavasti kyse on rakennusprojektista, joka päättyi kun firman johtajat lähtivät lätkimään rahojen kanssa. Se on ihan mahdollista. Unkari on jokseenkin korruptoitunut maa. Ei mikään Venäjä, mutta entinen itäblokin maa kuitenkin, joissa systeemi oli sellainen, että se ruokki korruptiota. Eikä se mihinkään katoa "demokratian" tai muiden abstraktien poliittisten, usein lähinnä sanastoa koskevien uudistusten myötä. Rakennusprojektit etenkin ovat täynnä hämäriä bizniksiä. Muuan mentori kertoi, että Unkarin uusin ja hienoin tie sisältää myös maan uusimman ja hienoimman tunnelin. Ei sillä, että tunnelilla mitään tekisi, maahan on litteä kuin pannukakku. Lähimaillakaan tunnelia ei ole suuria mäkiä. Mutta tunneli haluttiin ja tunneli tehtiin. Eihän se halvaksi tullut, mutta oli se sen arvoista - urakoitsijalle siis.

i

Esitelmä

Olin krapulassa. Välttelin vastuuta. Aloitin liian myöhään. Seuraavana päivänä jatkoin ja sain lopulta esitelmäni valmiiksi 12.30 vain puoli tuntia myöhässä tunnilta, niinpä tilasin taksin, kaduin päätöstäni jo puolessa välissä - Unkarissa on ruuhkaa ja hyvät julkiset - saavuin tunnille viimeisellä hetkellä kun esitelmän pitäminen oli vielä mahdollista, tunnin myöhässä, pidin esitelmäni ja se meni hyvin. Miksi siis toimia toisin ensi kerralla. Vitsi.

i

Paljon kävelyhäiriöisiä

Jostain käsittämättömästä syystä unkarissa on paljon ihmisiä, joilla on jotain vikaa jaloissaan. Länkisäärisiä tai niiden vastakohtia. Tai muuten vain linkuttavia ihmisiä. Se on merkillistä ja olen pannut sen merkille.

i

Raha

Eli käässhi eli bling blong, kuka siellä. Minä täällä, posteljooni Petshkin, toin teille pörriäisen. Luultavasti varhaisin lapsuusmuistoni.

Uskomus: Unkarissa kaikki on halpaa. Seuraukset: Liiallinen rahankäyttö. -> Muutos ajattelutavassa.

Uusi uskomus: Unkarissa kaikki ei ole ihan halpaa aina. Seuraukset: Liiallinen rahankäyttö. No perkele.

i

Talvi, kylmää, kevät!

Kun tulin oli talvi täällä. Räällä oli posket ja luistelusukset jalassa Mika Myllylä pani menemään kuin todellinen arosusi, todellinen karpaasi, talvisodan henkeä oli siinä, mustikkamehun voimalla hän hiihti, pelkkää mehua vain, ei mitään ollut lisätty sinne, totesivat Mannerheim ja Ryti yhdessä tuumin. Nyt on kevät, kuljen hakaniemen rantaa, salmiakkia purren ja tunnen lämpimän henkäyksen hipiälläni - tunnetko sinäkin sen, kevättä rinnassa? Kun vähän vielä lämpenee niin mennään puistoon piknikille! Chapg'neata, mansikoita, baguettea! Oh what joy (for every girl and boy, knowing they're happy and they're safe). Voi olla että iltapäivä päättyy kuin työmiehen lauantai. Näin kävi kerran Christophelle kun hänet yllätettiin tussi kädessä miestenvessasta. Mukava heppu, melko lyhyt, sydämeltään ghettojen kasvatti omasta mielestään ja Ranskassa liikkuessaan aina kuolemanvaarassa. En epäile mitä hän sanoo, mutta minun on silti vaikea uskoa häntä. Hänen mielilauseitaan ovat "I can't support this!" ja "I have to do it for my honor".

i

Reissut

Kävimme omatoimisesti Bratislavassa. Silloin puolalaiset tytöt vielä hengasivat kanssamme, en tiedä mikseivät enää. Pidin heistä. Mutta jos he eivät ole puolellamme, he ovat meitä vastaan ja jos kysymys tulee siihen, että voinko tappaa ryhmäni puolesta, vastaan kyllä. Ei vaineskaan. Pidän minä heistä vieläkin, mutta porukoihin on vaikea mennä, kuten sanoin, ja minusta tuntuu, että heillä on omia kavereita, unkarilaisia poikia, jotka taas eivät minua kiinnosta. Ihan varmaan ne on vaan pillun perässä. Nättejä tyttöjä nimittäin... I can't support this!

Jos ihan rehellisiä ollaan niin Bratislava oli tylsä. En pitänyt. Kaksi tähteä. Kaupunki oli ihan nätti, vähän kuin jostain harmittomasta ja tylsästä lasten sadusta, mutta niin kuollut ja hiljainen. Olin myös hyvin väsynyt enkä tuntenut oloani kavereiden kanssa vielä yhtä luontevaksi kuin nyt.

Bratislavan jälkeen menimme Pécsiin seuraavana viikonloppuna. Eipä ollut kummoinen reissu sekään. Bussissa istumista, päämäärätöntä haahuilua liian suuren ryhmän kanssa ja liian paljon odottelua kärsimättömään makuuni. Parasta reissussa oli ehdottomasti ja yksimielisesti kaikkien mielestä viininmaistelu... En minäkään sitä pahakseni pistänyt. Kyse ei nimittäin ollut tylsämielisestä elitismistä ja ruualla leikkimisestä, kuten näissä harrastuksissa yleensä (krhm, aina), vaan lähinnä ilmaisesta juopottelusta. Ihan hyviä ne olivat. Paranivat illan mittaan. Ja pääasia on, että unkarilaiset eivät sylje kuppiin edes viiniä maistellessa. Viinin pois sylkeminen on, sanoi kuka tahansa mitä tahansa, todella vammaista. Jostain syystä alkoholittomat alkoholijuomat eivät ole saavuttaneet suurta suosiota. Eikä se johdu mausta. Vaan siitä, ettei niissä ole alkoholia.

Koko kaupunki oli remontissa. Kuten me kaikki totta kai tiedämme, eikö niin eikö niin, Pécs on Euroopan tämän vuoden kulttuuripääkaupunki. Tai yksi niistä viidestäkymmenestä. Tämän takia koko kaupunki haluttiin pistää kuntoon kerralla. Ikävä kyllä suurinta osaa projekteista, joiden olisi pitänyt olla valmiina jo viime vuoden loppuun mennessä, ei oltu ehditty vielä aloittaa. Ne taas, jotka oli aloitettu, ja joiden myös olisi myös pitänyt olla jo valmiina, olivat sitä vastoin pahasti kesken. Kuulemma tämä johtui suurelta osin projektin pääorganisoijan, merkittävän poliitikon, harmillisesta kuolemasta. Tämän jälkeen korruptio pääsi puhkeamaan yhtä komeaan kukkaan kuin häntä ennenkin. Joka tapauksessa, mielestäni "Pécs kulttuuripääkaupunki 2015" olisi ollut ehkä vähän realistisempi tavoite.